Veronkierron suitsiminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä

(Ylöjärven uutisissa 4.5. julkaistu kolumnini.)

Veronkierron, verovälttelyn ja harmaan talouden torjunta on taloudellisesti kannattavaa ja moraalisesti tärkeää. Asia on erityisen ajankohtainen Panaman paljastusten tuotua esille väärinkäytösten laajuuden. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan useat sijoituspalveluyritykset ovat auttaneet veronkierrosta epäiltyjä tahoja.

Epäkohtien paljastuttua lukuisat yksityishenkilöt ja yhteisöt ovat ärtyneinä katkaisseet yhteistyön harmaalla vyöhykkeellä liiketoimintaa harjoittavien tahojen kanssa. Se osoittaa suomalaisten arvostavan rehellisyyttä ja tasapuolisuutta, varsinkin kun keskituloisten veronmaksajien verorasitus on korkea ja moni yrittäjä kamppailee toimeentulon rajamailla.

Velvoitteensa asiallisesti hoitavat yrittäjät ovat alakynnessä epärehellisten tahojen kanssa käytävässä kilpailussa. Jos veroja kiertävät osapuolet saataisiin verotuksen piiriin, laajenisi veropohja merkittävästi. Pitkällä tähtäimellä yleistä verokantaa olisi tällöin mahdollista alentaa, mikä hyödyttäisi koko kansantaloutta.

Veronkiertämisen ja sen estämisen kilpajuoksu on jatkuvaa, ja veronkiertoon tähtäävät tahot ovat kisassa aina askeleen edellä. Jo pelkästään tästä syystä eduskunnan tulee tehdä voitavansa tiedossa olevien porsaanreikien tukkimiseksi.

Hallitus on asettanut parlamentaarisen työryhmän, joka etsii keinoja harmaan talouden ja talousrikollisuuden kitkemiseksi. Työryhmän puheenjohtajana toimii kansanedustaja Mika Raatikainen (ps.), joka on siviiliammatiltaan rikoskomisario. Puheenjohtajan kokemus käytännön poliisityöstä ja tutkinnanjohtamisesta parantanee olennaisesti työryhmän toimintaedellytyksiä.

Harmaata taloutta, verovälttelyä ja veronkiertoa ei pystytä estämään pelkästään kotimaisin voimin. Lisäksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä ja yhteisiä säädöksiä. Vero on tarkoituksenmukaista periä maassa, jossa veronalainen arvonlisäys muodostuu. Esimerkiksi digitaalisten sisältöjen arvonmuodostusmaan määrittäminen ei kuitenkaan ole aina yksiselitteistä.

Vaikka veronkierron ehkäisemiseksi on edelleen tehtävä paljon työtä, on monia parannuksia jo toteutettu. Kansainvälinen automaattinen tulo- ja verotietojenvaihto tulee vähentämään mahdollisuuksia veronkiertoon ensi vuoden alusta lähtien. Laajaan tietojenvaihtoyhteistyöhön osallistuu kymmenittäin maita, mikä kiristää verkkoa veronkiertäjien ympärillä. Järjestelmä ei tule jatkossakaan olemaan aukoton, mutta ainakin helpoimmat veronkiertokeinot se tulee estämään.

Eduskunta ja hallitus ovat muun muassa solmineet verosopimuksen Espanjan ja Saksan kanssa, ja nyt myös Portugalin kanssa on päästy neuvottelutulokseen. Jatkossa esimerkiksi Espanjassa asuva eläkeläinen maksaa Suomesta saamastaan eläkkeestä veroa vähintään yhtä paljon kuin hän maksaisi Suomessa asuessaan. Veroa maksetaan myös Suomeen, mikäli Espanjan perimä vero on pienempi kuin vastaava vero Suomessa. Espanja on siis ensisijainen verotusmaa, mutta mahdollisen veroerotuksen saa Suomen verottaja. Suomen saama verotuotto kohdistuu lähinnä suuriin eläkkeisiin, koska pienten eläkkeiden verotus on Espanjassa pääsääntöisesti Suomea kireämpää.

Verosopimusten saralla saavutettu edistys on monella tapaa tärkeä asia. Verosopimusten mukanaan tuomat verotuotot tuovat lisätuloja valtion kassaan, mutta verotulojen kasvua vielä huomattavasti merkittävämpi asia on sopimusten kansalaisille ja veronmaksajille antama viesti. Tehdyt sopimukset osoittavat sen, ettei suomalaisia haluta asettaa eriarvoiseen asemaan tulojen ja varallisuuden perusteella. Se on omiaan parantamaan veronmaksumoraalia näinä taloudellisesti vaikeina aikoina.