Sisäistä turvallisuutta voidaan parantaa maahanmuuttopolitiikkaa tiukentamalla

Pidin sisäisen turvallisuuden selontekoa käsitelleessä eduskunnan täysistunnossa tiistaina 24.5. kaksi maahanmuuttokriisin hoitoon liittyvää puheenvuoroa, joista alla ensimmäinen:

”Arvoisa puhemies! Sisäministeri mainitsi aiemmin tänään, että kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden palauttamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, ja siihen edustaja Elokin otti äsken kantaa. Näillä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneilla hakijoilla voi toisinaan olla suurikin motivaatio jäädä oleskelemaan Suomeen ilman viranomaisten tietoa, ja samalla valitettavasti kasvaa myös riski rikolliseen toimintaan ryhtymisestä.

Nämä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt olisikin tarkoituksenmukaista siirtää joko säilöönottoyksiköihin tai sitten hallituksen turvapaikkapoliittisen toimenpideohjelman mukaisesti perustettaviin tehostetusti valvottuihin ja vain minimipalveluita tarjoaviin palautuskeskuksiin, ja niiden perustamisestahan on maininta myös tässä selonteossa.

Tämä olisi yksinkertainen ja kustannustehokas tapa parantaa Suomen sisäistä turvallisuutta. Ministeri jo lähti, mutta olisi ollut mielenkiintoista kuulla, miten ja missä aikataulussa näiden palautuskeskusten käyttöönoton valmistelu etenee.”

Alla päivän toinen sisäiseen turvallisuuteen liittyvä puheenvuoroni:

”Arvoisa puhemies! Tässä käsiteltävänä olevassa hallituksen sisäisen turvallisuuden selonteossa muun muassa todetaan terrorismin uhan kohonneen Suomessa. Selonteon mukaan terroriuhkaa kohottavat konfliktialueilla taisteluihin osallistuneiden tulo Suomeen ja ääriliikkeistä kiinnostuneiden henkilöiden määrän lisääntyminen. Myös laajamittainen laiton maahantulo on mainittu selonteossa merkittävänä turvallisuusympäristön muutoksen syynä.

Merkittävin sisäiseen turvallisuuteen kohdistuva muutos liittyy epäilemättä maahanmuuttokriisiin. Suomeen saapui viime vuonna ennätykselliset yli 32 000 turvapaikanhakijaa, joita varten perustettiin uusia vastaanottokeskuksia nopeassa tahdissa viime syksyn aikana. Vastaanottokeskuksista on kadonnut vuoden 2015 ja alkuvuoden 2016 aikana peräti noin 2500 turvapaikanhakijaa. Merkittävä osa kadonneista turvapaikanhakijoista on todennäköisesti jäänyt oleskelemaan Suomeen, vaikka osa heistä onkin oletettavasti jo poistunut maasta.

Toissa viikolla keskusrikospoliisin tiedusteluosaston päällikkö Sanna Palo arvioi, että vastaanottokeskuksista viranomaisten tietämättä poistuneisiin turvapaikanhakijoihin liittyy vakavia riskejä. Palon mukaan niitä liittyy erityisesti henkilöihin, jotka ovat tulleet Suomeen väärillä henkilöpapereilla tai kokonaan ilman papereita. Toisaalta sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nergin arvion mukaan Suomessa on ennestään oleskellut hieman yli tuhat paperitonta henkilöä. Tosin heidän tarkkaa määräänsä on varsin vaikea arvioida. Paperittomien lukumäärän kasvu on joka tapauksessa hyvin merkittävä, ja vastaanottokeskuksista kadonneiden henkilöiden motiivit saapua Suomeen eivät myöskään aina ole viranomaisten tiedossa.

Edellä mainittujen noin 2500 henkilön joukossa voi esimerkiksi olla lukuisia sotarikoksiin syyllistyneitä. On selvää, että heidän tavoittamisensa ja kiinni ottamisensa on erittäin tärkeää, ja kannustankin sisäministeriötä asian suhteen ripeisiin toimenpiteisiin, enkä luultavasti ole ainoa kansanedustaja, joka ajattelee samalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on tänään muutamaan otteeseen jo todettu, emme voi jäädä lepäämään laakereillamme, vaikka turvapaikanhakijoiden määrä on ainakin väliaikaisesti tyrehtynyt vuotta 2015 edeltävälle tasolle. Suomen sisäisen turvallisuuden parantamiseksi eduskunnan tulee jatkossa muun muassa kiristää terrorismilainsäädäntöä, ottaa käyttöön minimipalveluita tarjoavat palautuskeskukset kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita varten, pienentää maahanmuuttoon liittyviä vetovoimatekijöitä ja panna täytäntöön muutkin hallituksessa jo sovitut maahanmuuttopolitiikkaa kiristävät toimenpiteet. Nämä toimenpiteet ovat myös taloudelliselta kannalta järkeviä, ja niiden toimeenpano on vähintä, mitä tulevat sukupolvet voivat meiltä oikeutetusti odottaa.”