Pidin eduskunnassa 22.11. valtion vuoden 2017 täydentävästä talousarviosta keskusteltaessa seuraavan puheenvuoron kehitysapuun liittyvistä ongelmista:

Arvoisa puhemies! Aiheeseen liittyvä debatti meni äsken ohi, enkä ehtinyt saada siinä puheenvuoroa, mutta haluaisin vielä kuitenkin palata hyvin lyhyesti äskeiseen kehitysavusta ja sen hyödyllisyydestä käytyyn keskusteluun.

Edustaja Laukkanen nimittäin pyysi perussuomalaisilta edustajilta lähdettä siihen, että kehitysapu ei olisi hyödyllistä, ja kirjattakoon eduskunnan pöytäkirjaan, että ainakin kehitysavun asiantuntija ja entinen suurlähettiläs Matti Kääriäinen kirjoitti viime vuonna kehitysapua rankasti kritisoivan kirjan nimeltä Kehitysavun kirous.

Entinen suurlähettiläs Matti Kääriäinen ei ole mikään noviisi, hänellä on vuosikymmenten konkreettinen kokemus kehitysapuun liittyvästä toiminnasta, ja omien sanojensa mukaan hänen suhtautumisensa muuttui ajan myötä alun sinisilmäisestä kehitysavun puolustamisesta myöhempien aikojen erittäinkin kriittiseksi katsannoksi. Matti Kääriäisen kirjassa on muun muassa todettu kehitysavusta tulleen julkisessa keskustelussa pyhä aihe, jota ei kenenkään sovi julkisesti kritisoida tai muussa tapauksessa kritisoija saa otsaansa oikeistolaisen leiman. 

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Rydman täällä aiemmin keskustelussa esitti, niin myös omasta mielestäni kehitysavun sijaan toimiva markkinatalous on ollut ratkaiseva tekijä monen aiemman kehitysmaan talouden nousussa. Monia hyviä esimerkkejä löytyy muun muassa Kaakkois-Aasian maista. Sitä vastoin pelkkä kehitysapu on valitettavan usein mennyt, myös entisen suurlähettilään Kääriäisen mielestä, diktaattorien taskuihin ja sementoinut entisestään heidän valtaansa. Tämä ei ole ollut useinkaan kovin hyväksi tavallisen kansan kannalta. Länsimaissa tätä ei ole otettu huomioon, vaan on ostettu parempaa omaatuntoa kehitysavun turvin.