Eduskunnassa tekemiäni kirjallisia kysymyksiä

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_101+2019.aspx

Kirjallinen kysymys Postin nykytilasta ja omistajaohjauksesta

KK 101/2019 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Sekä kansalaispalautteen perusteella että Kuluttajaliiton tekemän kyselyn mukaan kuluttajien luottamus Postiin on heikentynyt. Eräs merkittävä osasyy tyytymättömyyden kasvuun on postinjakelun tuntuva hidastuminen aiempiin vuosiin verrattuna. Vuonna 2017 voimaan tulleen postilain uudistuksen myötä postimerkeillä varustetuista kirjeistä ja korteista vähintään 50 prosentin on oltava perillä viimeistään neljäntenä arkipäivänä. Ennen lakimuutosta vähintään 95 prosenttia lähetyksistä oli toimitettava perille viimeistään toisena arkipäivänä.

Asiakaspalautteen nojalla myös postinkulun epävarmuus heikentää Postin julkikuvaa. Uutisoinnin mukaan osa postilähetyksistä on jäänyt toimittamatta perille useiden kuukausien odottelun jälkeenkin. Posti on pyrkinyt reagoimaan asiaan ottamalla käyttöön maksullisen lisäpalvelun, jolla postilähetys toimitetaan vastaanottajalle nopeutetusti ja jonka avulla lähetyksen kulkua on mahdollista seurata. Kyseinen lisäpalvelu kuitenkin lähes kaksinkertaistaa kirjeen postittamiskustannukset tavallisen kirjepostimerkin hintaan verrattuna.

Posti joutuu toimimaan kiristyvän kilpailun ja sähköisten palveluiden suosion lisääntymisen ristipaineessa. Toistuvat postimaksujen korotukset ovat todennäköisesti vaikuttaneet merkittävästi kirjelähetysten nopeaan vähenemiseen. Kirjeen tai kortin lähettämisen hinta on kohonnut selvästi kuluttajahintaindeksiä nopeammin. Esimerkiksi vuoden 2008 alussa tavanomaisen kirjeen tai kortin sai lähetettyä 1. luokassa 0,70 eurolla ja 2. luokan lähetyksen hinta oli 0,60 euroa. Loppukesällä 2019 tehdyn hinnankorotuksen jälkeen kirjeen tai kortin postittaminen maksaa jo 1,60 euroa. Kuluttajahintaindeksi on noussut kyseisellä vajaan 12 vuoden ajanjaksolla vain noin 16 prosenttia, postimerkin hinta siis jopa yli 160 prosenttia.

Viimeaikaiset suunnitelmat Postin työntekijöiden merkittävistä palkanleikkauksista ja työehtosopimusten muuttamisesta ovat synnyttäneet laajan julkisen keskustelun. Työehtokiistassa toistaiseksi otettu aikalisä on oikeansuuntainen, mutta ei vielä sellaisenaan riittävä toimenpide. Valtionyhtiönä Postin tulee osoittaa olevansa pitkäjänteinen ja vastuullinen työnantaja. Myös johdolle maksettujen palkkioiden tulee olla kohtuullisia.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus tuoda pikaisesti eduskuntaan lakiesityksen postilaissa ilmenneiden epäkohtien korjaamiseksi ja

millaisia omistajaohjauksen tarjoamia keinoja hallitus aikoo käyttää Postia kohtaan koetun luottamuksen kohentamiseksi sekä edesauttaakseen Postin toimintaa pitkäjänteisenä ja vastuullisena työnantajana ja valtionyhtiönä?

Helsingissä 4.9.2019

Sami Savio ps

Kirjallinen kysymys alaikäisten kanssa lyhytaikaisesti työskentelevien rikostaustan selvittämisestä

KK 370/2018 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä (504/2002) velvoittaa alaikäisten parissa työskenteleviä henkilöitä esittämään työnantajalle työ- tai virkasuhteeseen ottamisen yhteydessä rikosrekisteriotteen, josta ilmenevät esimerkiksi mahdolliset lapseen kohdistuneet rikokset samoin kuin seksuaali-, väkivalta- ja huumausainerikokset. Lain 2 §:n 3 momentin mukaan lakia ei kuitenkaan nykyisellään sovelleta tehtävissä, joissa työskentely kestää yhden vuoden aikana enintään kolme kuukautta.

Rikostaustan selvittämistä rajoittava kolmen kuukauden aikaraja on herättänyt aiheellista hämmennystä vanhempien keskuudessa. Muun muassa päiväkodit joutuvat usein palkkaamaan lyhytaikaisia sijaisia, mutta työnantajalla ei ole oikeutta tarkistaa heidän taustojaan. Monessa muussakin alaikäisten parissa suoritettavassa työtehtävässä kohdataan usein tilanteita, joissa työsuhde kestää vain muutaman päivän tai viikon.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on kommentoinut aihetta julkisesti. Hänen mukaansa rikosrekisteriote pitäisi voida vaatia jo ennakoivasti erilaisiin sijaisrekistereihin kirjautuvilta työnhakijoilta. Lapsiasiavaltuutettu on lisäksi huomauttanut, että esimerkiksi liikunta- ja urheilujärjestöissä toimii vuosittain yli puoli miljoonaa vapaaehtoista. Heistä merkittävä osa toimii lasten ja nuorten toiminnassa ohjaajina tai valmentajina. Kurttilan näkemyksen mukaan rikostaustan tarkistamisia tehdään vapaaehtoistoiminnassa hyvin vähän vapaaehtoisten määrään verrattuna, koska sääntely ei ole velvoittavaa. Kurttila ehdottaa, että rikostaustan selvittäminen tehtäisiin maksuttomaksi vapaaehtoistoiminnan järjestäjälle.

Lapsiasiavaltuutetun esittämät huomiot ovat asiantuntevia ja perusteltuja. Tilanteeseen tulee reagoida ripeästi lainsäädännöllisin keinoin. Lyhytaikaisestikin lasten kanssa työskentelevien henkilöiden rikostaustan tarkistamiseen velvoittava lainmuutos kohentaisi lasten turvallisuutta, tarjoaisi vanhemmille mielenrauhaa ja samalla helpottaisi sekä työnantajan että ilman rikollista taustaa töitä hakevien henkilöiden asemaa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millaisiin lainsäädännöllisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen, että myös lyhytaikaisesti lasten ja nuorten kanssa työskentelevien henkilöiden rikostausta selvitetään työsuhteen alkamisen yhteydessä?

Helsingissä 27.9.2018

Sami Savio ps

Ministerin vastaus:

KKV 370/2018 vp

Kirjallinen kysymys Turussa terroristisessa tarkoituksessa tehtyä joukkopuukotusta selvittäneen tutkintaryhmän antamien suositusten toimeenpanosta

KK 268/2018 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Valtioneuvosto asetti viime lokakuussa turvallisuustutkintalain mukaisen riippumattoman tutkintaryhmän selvittämään Turussa elokuussa 2017 terroristisessa tarkoituksessa tehtyä joukkopuukotusta. Tutkintaryhmä on luovuttanut kesäkuussa 2018 oikeusministerille listauksen suosituksista, joiden avulla voitaisiin tulevaisuudessa ehkäistä vastaavan kaltaisia iskuja, torjua niistä aiheutuvia vahinkoja ja parantaa kansalaisten turvallisuutta.

Tutkintaryhmä muun muassa suosittaa Maahanmuuttovirastoa ja oikeusministeriötä huolehtimaan siitä, että turvapaikkapäätösten ja niistä hallinto-oikeuksiin tehtyjen valitusten keskimääräistä kokonaiskäsittelyaikaa lyhennetään merkittävästi nykyisestä. Käsittelyä tulisi tutkintaryhmän mukaan myös kiirehtiä niissä tilanteissa, joissa hakijan katsotaan olevan turvallisuusuhka.

Tutkintaryhmä myös suosittaa, että Maahanmuuttovirasto hyödyntäisi kaikki kohtuudella käytettävissä olevat keinot turvapaikanhakijoiden henkilöllisyyden ja iän selvittämiseksi kehittämällä menettelytapojaan. Soveltuvia keinoja olisivat ainakin asian erityinen selvittäminen turvapaikkapuhuttelussa, iänmäärityksen hyödyntäminen sekä tietojen pyytäminen hakijan kotimaasta, ellei hakijaan kohdistuva uhka aiheudu valtiosta.

Ruotsin kokemukset ovat osoittaneet, että vain pieni murto-osa ikätarkastuksen kohteeksi joutuneista henkilöistä oli kertonut haastattelutilanteessa oikean ikänsä. Suomessa on saatu vastaavanlaisia kokemuksia. Myös Turun puukotusten tekijä oli ilmoittanut Suomeen saapuessaan väärän nimen ja iän.

Kansalaisten turvallisuuden ja koskemattomuuden turvaaminen kuuluu valtiovallan ydintehtäviin. Maamme sisäinen turvallisuustilanne on kuitenkin heikentynyt. Suojelupoliisin tekemän arvion mukaan terrorismin uhka on Suomessa kohonneella tasolla. Valtiovallan onkin ryhdyttävä päättäväisiin toimenpiteisiin huolestuttavan kehityskulun kääntämiseksi. Muun muassa eräiden tutkintaryhmän antamien suositusten ripeällä toimeenpanolla Suomen sisäistä turvallisuutta voitaisiin kohentaa merkittävästi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus ryhtyä pikaisiin toimiin Turussa elokuussa 2017 terroristisessa tarkoituksessa tehtyä joukkopuukotusta selvittäneen tutkintaryhmän antamien suositusten toimeenpanemiseksi?

Helsingissä 18.6.2018

Sami Savio ps

Olli Immonen ps

Ministerin vastaus:

KKV 268/2018 vp

Kirjallinen kysymys alaikäisen henkilön Omakanta-palvelun terveystietojen näkyvyydestä huoltajille

KK 253/2018 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Valtakunnalliseen Omakanta-verkkopalveluun (omakanta.fi) on tallennettu merkittävä määrä kansalaisten terveystietoja. Kansalaiset voivat tutkia omia tietojaan kirjautumalla sähköisesti Omakanta-järjestelmään, mikä on helpottanut selvästi muun muassa reseptien uusimista.

Huoltajien mahdollisuuksia tarkastella lastensa terveystietoja on kuitenkin merkittävästi rajoitettu. Alaikäisen lapsen huoltaja näkee Omakannasta alle 10-vuotiaan lapsen terveystiedot, mikäli ne on tallennettu palveluun. Alle 10-vuotiaan lapsen huoltaja voi myös tarkastella huollettavansa sähköisiä reseptejä sekä pyytää palvelun kautta niiden uusimista. Lisäksi hän voi kuitata Potilastiedon arkistoa koskevan informaation saaduksi sekä antaa suostumuksen lapsen puolesta. Kymmenen vuotta täyttäneiden lasten osalta tällaista mahdollisuutta ei lähtökohtaisesti ole, mikä hankaloittaa merkittävästi esimerkiksi reseptien uusimista.

Kymmenvuotias ja hieman tätä vanhempikin lapsi on monella tavoin hyvin riippuvainen huoltajistaan, mikä korostuu erityisesti lapsen terveyteen liittyvissä kysymyksissä. Omakanta-palvelun käyttöön liittyviä ikärajoja tarkasteltaessa olisi syytä huomioida myös se, ettei alaikäisellä lapsella ole normaalisti käytettävissään verkkopankkitunnuksia, joilla hän voisi oma-aloitteisesti kirjautua Omakanta-järjestelmään.

Käytännön kannalta voisikin olla perusteltua, että huoltajalla olisi automaattinen mahdollisuus nähdä lapsensa terveystiedot vähintään 15 ikävuoteen asti. Ikäraja voisi olla myös mainittua korkeampi, mahdollisesti jopa 17 vuotta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus selvittää lapsen terveystietojen näkyvyyteen liittyvien ikärajojen nostamista Omakanta-tietojärjestelmässä esimerkiksi siten, että lapsen huoltajalla on jatkossa mahdollisuus tarkastella lapsen terveystietoja siihen asti, kun lapsi täyttää 15 vuotta?

Helsingissä 12.6.2018

Sami Savio ps

Ministerin vastaus:

KKV 253/2018 vp

Kirjallinen kysymys huumerikollisuuden ja huumeiden katukaupan vastaisen työn toimintaedellytyksistä ja taloudellisista resursseista

KK 606/2017 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Vaikka internet on tehnyt huumeiden hankkimisesta aiempaa helpompaa, muodostaa netissä tapahtuva huumausainekauppa vain yhden kaupantekokanavan. Myös huumausaineiden katukauppa on muuttunut entistä avoimemmaksi ja aiheuttaa jatkuvia järjestyshäiriöitä. Erityisesti nuorten tekemiin väkivaltarikoksiin liittyy usein alkoholia, huumeita tai niiden sekakäyttöä. Esimerkiksi Suomen oloissa varsin poikkeuksellista, Tampereen Särkänniemen parkkipaikalla vuonna 2017 käytyä joukkotappelua on tutkittu muun muassa törkeänä pahoinpitelynä, ryöstönä ja huumausainerikoksena.

Vuonna 2016 Pirkanmaalla kirjattiin 2 320 huumausainerikosta, missä on yli viidenneksen kasvu kahden vuoden takaiseen verrattuna. Pirkanmaalla alaikäisten tekemät huumausainerikokset ovat peräti kaksinkertaistuneet neljän vuoden takaiseen verrattuna. Kun yksi poliisipartio teki syyskuun 2017 kuluessa 126 tuntia kenttävalvontaa alueella, paljastui 5 törkeää huumausainerikosta, 14 tavallista huumausainerikosta, 21 käyttörikosta ja monia muita rikoksia. Lisäksi takavarikoitiin useita kiloja huumausaineita ja satoja pillereitä. Vaikka asiantuntija-arvioiden mukaan kyseessä on vain jäävuoren huippu, saadut kokemukset osoittavat, että huumausainerikollisuuden valvontaan ja ennaltaehkäisyyn on syytä ja kannattaa satsata.

Valtiovarainvaliokunta on myöntänyt vuodelle 2018 lisämäärärahan huumausaineiden katukaupan valvontaan. Suurin osa huumausaineiden käyttörikoksista jää silti jatkossakin piilorikollisuudeksi, sillä resursseja niiden katukaupan valvontaan ja muiden huumausainerikosten paljastamiseen ei ole läheskään riittävästi.

Hallituksen tulee turvata pikaisesti poliisin ja muiden viranomaisten taloudelliset resurssit ja parantaa niiden toimintaedellytyksiä huumausainerikollisuuden saamiseksi kuriin ja huumeiden katukaupan ennalta ehkäisemiseksi. Tämä vaikuttaisi samalla myönteisesti yleisten alueiden turvallisuuteen ja kansalaisten kokemaan yleiseen turvallisuudentunteeseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Kuinka hallitus aikoo varmistaa poliisille ja muille viranomaisille riittävät taloudelliset resurssit ja toimintaedellytykset huumausainerikollisuuden ja huumeiden katukaupan vastaiseen tärkeään työhön?

Helsingissä 20.12.2017

Sami Savio ps

Ministerin vastaus:

KKV 606/2017 vp

Kirjallinen kysymys kaupunkilehtien toimintaedellytysten turvaamisesta

KK 463/2017 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Riippumaton tiedonvälitys ja lehdistö ovat muodostaneet suomalaisen sivistyksen tärkeän tukijalan. Viime vuosina monien kotiin tilattavien sanomalehtien levikit ovat kuitenkin laskeneet nopealla tahdilla. Tämän kehityksen vastapainona kaupunkilehdet ovat kasvattaneet lukijamääräänsä ja pitäneet osaltaan yllä median moniäänisyyttä ja tasapuolisuutta.

Kaupunkilehtien lauantaijakelua koskevat muutokset uhkaavat nyt niiden toimintaedellytyksiä. Suomen Suoramainonta Oy on ilmoittanut joutuvansa lopettamaan lauantain mainosjakelun ensi vuoden helmikuussa. Suomen Suoramainonnan mukaan päätöksen syynä on Postin määräävä markkina-asema mainosjakelumarkkinoilla, ja se on jättänyt Postin toiminnasta valituksen kilpailuviranomaisille.

Vaaravyöhykkeessä on ollut myös kaupunkilehtien viikonloppujakelu, mutta se voi vielä jatkua erikseen määriteltävillä markkina-alueilla. Sanomalehtien liiton kaupunkilehtijaosto on kuitenkin huomauttanut, että vaikka kaupunkilehtien jakelu on tarkoitus turvata myös jatkossa, voivat lehdet joutua koko lauantaijakelun maksajiksi. Tämä voi kaupunkilehtijaoston mukaan vaikeuttaa edelleen kansalaisten tiedonsaantia ja demokratian toimivuutta sekä kaventaa median moniäänisyyttä.

Lauantaijakelun hinnannousu muodostaa merkittävän uhan kaupunkilehdille. Lauantaijakelun kustannukset voivat arvioiden mukaan nousta jopa 100—150 prosenttia, mikä pakottaisi osan kaupunkilehdistä luopumaan kokonaan lauantain julkaisupäivästä. Tämä vuorostaan lisäisi huomattavasti media-alan työttömyyttä johtamalla merkittäviin henkilöstövähennyksiin sekä lehtien toimituksissa että välillisesti painotaloissa, ilmoitus- ja sivunvalmistuksessa ja muissa tukitoiminnoissa. Jopa monen kaupunkilehden olemassaolo voisi vaarantua. Jakelutoimialalla tapahtuviin muutoksiin onkin syytä suhtautua vakavasti, jotta markkinaehtoisesti kilpaillun jakelun ja moniäänisen lehdistön toimintaedellytykset voidaan turvata myös tulevaisuudessa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Kuinka hallitus aikoo reagoida kaupunkilehtien toimintaedellytysten heikkenemiseen lauantaijakelussa tapahtuvien muutosten myötä ja

millaisin konkreettisin toimenpitein hallitus edistää tiedonvälityksen moniäänisyyden ja tasapuolisuuden toteutumista?

Helsingissä 26.10.2017

Sami Savio ps

Jani Mäkelä ps

Jari Ronkainen ps

Ministerin vastaus:

KKV 463/2017 vp

Kirjallinen kysymys maahanmuuton kokonaiskustannuksia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia koskevasta selvityksestä

KK 300/2017 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Suomen valtio velkaantuu yli viisi miljardia euroa vuodessa. Yhden julkisen talouden nopeimmin kasvavista menoeristä muodostavat maahanmuutosta aiheutuvat kustannukset, jotka ovat lisääntyneet merkittävästi erityisesti syksyn 2015 turvapaikanhakijakriisin seurauksena. Maahanmuuton kokonaiskustannukset ovat kuitenkin hyvin vaikeasti arvioitavissa, ja niitä koskevaa jäsenneltyä ja selkeästi esitettyä julkista tietoa on saatavilla niukasti.

Sipilän hallituksen hallitusohjelman sivulla 37 on seuraava kirjaus: "Laaditaan riippumaton selvitys maahanmuuton kustannuksista ja vaikutuksista yhteiskunnassamme, joka mahdollistaa tosiasioihin pohjautuvan keskustelun ja paremman kotouttamispolitiikan sekä päätöksenteon."

Jotta julkista taloutta pystytään suunnittelemaan kestävältä pohjalta, on tärkeää kiinnittää huomiota erityisesti maahanmuutosta aiheutuviin pitkän aikavälin kustannuksiin. Maahanmuuttajien lähtömaa ja kulttuurinen tausta vaikuttavat heidän kotoutumiseensa sekä yhteiskunnalle aiheutuviin kokonaiskustannuksiin ja saataviin hyötyihin.

Maahanmuutosta aiheutuvia kustannuksia ja vaikutuksia käsittelevässä selvityksessä olisi tärkeää eritellä erityisesti työperäinen ja humanitaarinen maahanmuutto sekä maahanmuuton välittömät ja välilliset kustannukset. Niihin sisältyvät muun muassa maahanmuuttajien koulutukseen ja terveydenhuoltoon liittyvät kustannukset sekä heihin kohdistetuista asumis- ja sosiaalipalveluista, työllistämistoimenpiteistä, kielenopetuksesta ja tulkkauspalveluista syntyvät menoerät.

Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota pitkän aikavälin kustannus-hyötysuhteeseen varsinkin tilanteissa, joissa maahanmuuttajien kotoutuminen ei onnistu toivotulla tavalla. Elleivät maahanmuutosta aiheutuvat kustannukset ole yleisesti päättäjien ja kansalaisten tiedossa, on myös maahanmuutto- ja kotouttamistoimenpiteiden vaikuttavuutta hankala arvioida.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Milloin hallitus aikoo julkaista hallitusohjelman mukaisen riippumattoman selvityksen maahanmuuton kokonaiskustannuksista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista,

tarkastellaanko kyseisessä selvityksessä myös maahanmuuton pitkän aikavälin kustannus-hyötysuhdetta

ja tullaanko selvityksessä erittelemään tarkoin sekä työperäiseen että humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvät välittömät ja välilliset julkiset kustannukset?

Helsingissä 30.6.2017

Sami Savio ps

Olli Immonen ps

Ministerin vastaus:

KKV 300/2017 vp

Kirjallinen kysymys Suomen suhteettoman suuresta osuudesta turvapaikanhakijoiden sisäisten siirtojen toteuttamisessa


KK 460/2016 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Vuonna 2015 Eurooppaan saapui poikkeuksellisen suuri määrä turvapaikanhakijoita. EU:n turvapaikka-asioiden tukiviraston EASO:n tilastojen mukaan jäsenmaissa tehtiin kyseisenä vuonna yli 1,3 miljoonaa turvapaikkahakemusta. Syyskuussa 2015 EU-maat päättivät jakaa 120 000 Italiaan ja Kreikkaan saapunutta turvapaikanhakijaa vapaaehtoisten sisäisten siirtojen mekanismin avulla. Jo aiemmin oli sovittu 40000 turvapaikanhakijan jakamisesta.

Maahanmuuttoviraston tiedotteen mukaan Suomeen on 14.9.2016 mennessä siirretty yhteensä 679 turvapaikanhakijaa EU:n sisäisinä siirtoina. Koko EU-alueella sisäisiä siirtoja on tehty 4 878. Suomen osuus turvapaikanhakijoiden sisäisistä siirroista on muodostunut suhteettoman suureksi, koska muut sopimusmaat eivät ole osallistuneet siirtoihin ennalta määritellyllä tavalla.

Marraskuussa 2015 silloinen sisäministeri Petteri Orpo lausui julkisuudessa: "Suomi keskeyttää sisäiset siirrot, jos muut maat eivät osallistu". (YLE Uutiset 9.11.2015) Joulukuussa 2015 pääministeri Juha Sipilä puolestaan katsoi sisäisten siirtojen mekanismin epäonnistuneen. (HelsinginSanomien verkkosivusto 18.12.2015)

Näistä lausunnoista huolimatta Suomi on jatkanut sisäisiä siirtoja huomattavasti muita maita aktiivisemmin. Esimerkiksi ajanjaksolla 25.8.—14.9.2016 koko EU-alueella toteutettiin 481 sisäistä siirtoa, joista Suomeen kohdistui peräti 162. Ainoastaan Ranska on vastaanottanut turvapaikanhakijoita Suomea enemmän sisäisten siirtojen mekanismin kautta 14.9.2016 mennessä. Hyvin suuri osa Suomeen siirretyistä turvapaikanhakijoista on lisäksi ollut miespuolisia: esimerkiksi 14.9.2016 siirretyssä 80 henkilön erässä oli 64 miestä.

Läheskään kaikki jäsenmaat eivät osallistu vapaaehtoiseen turvapaikanhakijoiden taakanjakoon.EU:n sisäisten siirtojen on kritisoitu kasvattavan huomattavasti turvapaikanhakijoiden kokonais-määrää, koska menettely parantaa hakijoiden mahdollisuuksia hakeutua korkeaa sosiaaliturvaatarjoaviin maihin, joiden turvapaikkasäädökset ovat kaiken lisäksi usein muita maita löyhempiä.Taakanjakomenettelyn on lisäksi katsottu heikentävän Schengen-alueen reunavaltioiden motiivia toteuttaa tarkkaa ulkorajavalvontaa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisenministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miksi Suomi on jatkanut turvapaikanhakijoiden sisäisiä siirtoja EU-alueella tilanteessa,jossa muiden sopimusmaiden osallistuminen siirtoihin on jäänyt erittäin vähäiseksi ja Suomen osuus siirroista on noussut suhteettoman suureksi sekä

aikooko hallitus keskeyttää turvapaikanhakijoiden sisäiset siirrot EU-alueella ainakin siihen saakka, että muiden maiden suhteellinen osuus sisäisistä siirroista nousee vähintään Suomen tasolle?


Helsingissä 16.9.2016

Sami Savio ps

Ministerin vastaus:

KKV 460/2016 vp

Kirjallinen kysymys kotitalousvähennyksen käyttöalan laajentamisesta lasten tai lastenlasten talouksissa teetettävään työhön


KK 378/2016 vp


Eduskunnan puhemiehelle

Kotitalousvähennyksen käyttöönotto on edesauttanut kotimaista työllisyyttä ja vähentänyt harmaan työvoiman käytön houkuttelevuutta. Myös asuntovarallisuuden arvon säilyttämisessä kotitalousvähennyksen vaikutus on merkittävä, onhan merkittävä osa Suomen asuntokannasta tullut tai tulossa peruskorjausikään.

Kotitalousvähennykseen oikeuttaa työ, joka on tehty vähennystä vaativan verovelvollisen, hänen
puolisonsa tai edesmenneen puolisonsa vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan ylenevässä polvessa olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden puolisoiden käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa (tuloverolaki 127 a §).

Asunto tai vapaa-ajan asunto ei saa kuitenkaan olla vain lasten tai lastenlasten käytössä, joten vanhemmat tai isovanhemmat eivät saa kotitalousvähennystä lasten tai lastenlasten asunnossa teetetystä työstä, elleivät itsekin asu kyseisessä asunnossa. Siten pelkästään alenevassa polvessa olevien sukulaisten käyttämässä asunnossa teetetty työ ei oikeuta kotitalousvähennykseen.

Nuorilla aikuisilla on usein vähemmän rahaa käytettävissä remontteihin tai kotitaloustyön teettämiseen kuin varttuneemmilla seniorikansalaisilla. Sekä asuntovarallisuuden arvon säilymisen että työllisyysvaikutusten
kannalta voisikin olla aiheellista muuttaa tuloverolakia siten, että kotitalousvähennys myönnettäisiin jatkossa myös lasten ja lastenlasten taloudessa teetetystä remontista, peruskorjauksesta tai muusta normaaliin kotitalousvähennyksen käyttöalaan kuuluvasta työstä. Tämänkaltainen muutos todennäköisesti parantaisi kotitalousvähennyksestä johtuvia työllisyysvaikutuksia lain nykytilaan verrattuna.

Edelläolevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus ryhtyä toimiin kotitalousvähennyksen käyttöalan laajentamiseksi alenevassa polvessa siten, että verovelvollinen on oikeutettu kotitalousvähennykseen myös lasten tai lastenlasten asuntoon tai vapaa-ajan asuntoon teetetystä remontista tai peruskorjauksesta tai muusta heidän taloudessaan teetetystä, kotitalousvähennyksen normaaliin käyttöalaan lukeutuvasta työstä?


Helsingissä 23.6.2016

Sami Savio ps

Ministerin vastaus:

KKV 378/2016 vp

Kirjallinen kysymys vastaanottokeskuksista kadonneisiin turvapaikanhakijoihin liittyvästä uhasta


KK 285/2016 vp


Eduskunnan puhemiehelle

Vuonna 2015 Suomeen tuli ennätykselliset 32 476 turvapaikanhakijaa. Toukokuussa 2016 vielä noin 22 000 henkilöä odotti turvapaikkahakemuksensa käsittelyä. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan vastaanottokeskuksista on kadonnut vuoden 2015 ja alkuvuoden 2016 aikana kuitenkin peräti noin 2 500 turvapaikanhakijaa. Merkittävä osa kadonneista turvapaikanhakijoista on todennäköisesti jäänyt oleskelemaan Suomeen, vaikka osa heistä onkin oletettavasti poistunut maasta.

Muun muassa keskusrikospoliisin tiedusteluosaston päällikkö Sanna Palo on arvioinut vastaanottokeskuksista viranomaisten tietämättä poistuneisiin turvapaikanhakijoihin liittyvän vakavia uhkia. Palon mukaan erityisen merkittävä riski liittyy siihen, että joukossa on paljon henkilöitä, jotka ovat tulleet Suomeen väärillä henkilöpapereilla tai kokonaan ilman papereita.

Sisäministeriön kansliapäällikön Päivi Nergin esittämän arvion mukaan Suomessa on ennestään oleskellut hieman yli tuhat paperitonta henkilöä. Paperittomien lukumäärän kasvu on siis hyvin merkittävä.
Vastaanottokeskuksista kadonneiden henkilöiden motiivit saapua Suomeen eivät myöskään aina ole viranomaisten tiedossa. Edellä mainittujen noin 2 500 henkilön joukossa saattaa esimerkiksi olla lukuisia sotarikoksiin syyllistyneitä.

Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneella hakijalla voi olla suuri motivaatio jäädä oleskelemaan Suomeen viranomaisten tietämättä. Samalla riski rikolliseen toimintaan ryhtymisestä kasvaa. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt olisikin tarkoituksenmukaista siirtää säilöönottoyksiköihin tai hallituksen 8.12.2015 julkaiseman turvapaikkapoliittisen toimenpideohjelman mukaisesti perustettaviin,
tarkasti valvottuihin palautuskeskuksiin.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä vastatakseen uhkaan, jonka lukuisten vastaanottokeskuksista kadonneiden ja osin tuntemattomienkin turvapaikanhakijoiden Suomessa oleskelu aiheuttaa sekä

millä keinoilla hallitus aikoo varmistaa sen, ettei turvapaikanhakijoita jatkossa katoa vastaanottokeskuksista?


Helsingissä 17.5.2016

Sami Savio ps

Ministerin vastaus:

KKV 285/2016 vp

Kirjallinen kysymys pitkäaikaisten kotimaisten sijoitusten verottamisesta


KK 189/2016 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Suomen työllisyystilanne on heikko, eikä Suomen houkuttelevuus myöskään investointien kohdemaana ole erityisen korkea, vaikka Suomi menestyykin hyvin kansainvälisissä vertailuissa. Toisaalta kotitalouksien sijoitusvarallisuudesta yhä laajempi osuus koostuu ulkomaille tehdyistä sijoituksista. Tilastokeskuksen lokakuussa 2015 julkaiseman tilaston mukaan Suomesta ulkomaille suuntautuneiden sijoitusten arvo vuoden 2014 lopussa oli 19,3 miljardia euroa Suomeen suuntautuneiden ulkomaisten sijoitusten arvoa korkeampi.

Pitkäaikainen kotimainen omistus on monelle yhtiölle tärkeä, koska pitkäaikaiset sijoittajat ovat usein kiinnostuneita omistamiensa yhtiöiden vastuullisesta pitkän tähtäimen kehittämisestä. Sijoittajat seuraavat yleensä kotimaisten yhtiöiden toimintaa ulkomaalaisia yhtiöitä tarkemmin. Pitkäjänteisiä kotimaisia piensijoittajia voitaisiinkin kannustaa verotuksellisin keinoin suomalaisten työpaikkojen säilymiseksi ja pääoman saamiseksi suomalaisten yritysten käyttöön.

Arvopapereiden hankintameno-olettama on verotuksessa nykyään 20 % ja vähintään 10 vuotta omistettujen arvopapereiden osaltakin vain 40 %. Olettamaa käytettäessä ei myöskään oteta huomioon inflaation vaikutusta, joten erityisesti korkean inflaation kausina sijoitusten reaalituotto voi jäädä negatiiviseksi pelkästään verotuksesta johtuvista syistä. Nykyinen malli ei siis erityisemmin kannusta pitkän tähtäimen osakesijoittamiseen.

Monessa maassa pitkään omistetut osakkeet on mahdollista myydä ainakin osittain verovapaasti tai matalaa veroastetta hyödyntäen. Pitkäaikaisten kotimaisten osakesijoitusten verotus voisi olla Suomessakin huomattavasti nykyistä kevyempää sekä osinkojen että myyntivoittojen osalta.

Suomessa voitaisiin harkita otettavaksi käyttöön kotimaisten osakkeiden ja vastaavien sijoitusten osalta omistuksen keston mukaan kasvava hankintameno-olettama, joka kasvaisi esimerkiksi 10 prosenttiyksikköä vuodessa. Tämän mallin ollessa käytössä sijoittaja voisi halutessaan myydä vähintään kahdeksan vuotta omistamansa osakkeet ilman veroseuraamuksia, mikäli hankintameno-olettaman lähtötaso olisi sama kuin nykyään. Osakkeiden omistusajan pidentyessä myös niistä saatavien osinkotulojen verotus voisi keventyä vastaavasti. Kannuste pitkäaikaiseen omistamiseen olisi suuri, koska myymällä kauan omistamansa osakkeet ja ostamalla tilalle toisen yhtiön osakkeita sijoittaja menettäisi osinkoverotuksessa pitkän omistusajan perusteella saavuttamansa hyödyn.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus edistää pitkäjänteistä kotimaista sijoittamista verotuksellisin keinoin?


Helsingissä 1.4.2016

Sami Savio ps

Ministerin vastaus:

KKV 189/2016 vp

Kirjallinen kysymys alueellisesti rajatun ajo-oikeuden myöntämismahdollisuudesta ikääntyneille henkilöille


KK 166/2016 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Monella ikääntyneellä henkilöllä on ajokokemusta jo useiden vuosikymmenien ajalta. Varsinkin syrjäseuduilla osalla seniorikansalaisista on käytössään hyvässä kunnossa pidetty auto, jolla he liikkuvat sekä palveluiden että harrastusten luo. Myös samalla seudulla asuvien ikätoverien säännöllinen tapaaminen on heille yleensä erittäin tärkeää.

Usein näiden henkilöiden kulkutarpeet rajoittuvat lähialueille, eikä heillä ole lainkaan tarvetta siirtyä omalla autolla pitkien etäisyyksien päähän esimerkiksi moottoriteitä pitkin. Pitkillä matkoilla heidän luontainen kulkuvälineensä on yleensä joko juna tai linja-auto.

Ongelmia seniorikansalaisen kohdalla voi aiheuttaa tilanne, jossa ajokortin uusiminen estyy lääkärinlausunnon vuoksi, eikä hänellä ole tämän jälkeen mahdollisuutta ajaa autoa edes rauhallisesti sivuteitä pitkin omalla kotiseudullaan. Seurauksena tästä voi olla se, että ikääntyneen henkilön asiointi ja yhteydenpito muihin ihmisiin harvenevat. Pahimmassa tapauksessa ikäihmisen kyky asua kotona heikkenee ja jopa siirtyminen laitoshoitoon nopeutuu. Näin saattaa tapahtua varsinkin pienillä maaseutupaikkakunnilla ja syrjäseuduilla, joissa julkinen liikenne on vähäisempää kuin isoissa kaupungeissa.

Tällaisissa tilanteissa harkitsemisen arvoinen voisi olla esimerkiksi ikääntyneille henkilöille myönnettävä alueellisesti rajattu ajo-oikeus asuinalueensa pieninopeuksisille pikkuteille, jotta he pääsisivät palveluiden pariin tai ainakin suuremman tien varteen odottamaan taksia, linja-autoa, kirjastoautoa tai kauppa-autoa. Samassa yhteydessä heitä varten voitaisiin määrittää myös suurin sallittu ajonopeus. Nämä rajoitukset voitaisiin saattaa muiden tienkäyttäjien tietoon autoon kiinnitettävällä merkillä tai tunnuksella.


Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus tutkia vaihtoehtoja alueellisen ja rajatun ajo-oikeuden myöntämisen mahdollistamiseksi ajokorttijärjestelmän uudistamisen yhteydessä?


Helsingissä 18.3.2016

Sami Savio ps

Martti Mölsä ps

Lea Mäkipää ps

Tiina Elovaara ps

Ministerin vastaus:

KKV 166/2016 vp

Kirjallinen kysymys alueellisen kielikokeilun toteuttamisesta



Eduskunnan puhemiehelle

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan on kirjattu vapaata kielivalintaa koskevan kokeilun mahdollistaminen eduskunnassa keväällä 2015 hyväksytyn ponnen mukaisesti. Kieltenopiskelun valinnanvapaus toisi laajentuessaan yhä enemmän kansainvälisten kielten osaajia työelämään. Isojen maailmankielten osaajille on tarjolla erinomaisia jatko-opinto- ja työmahdollisuuksia sekä kotimaassa että ulkomailla. Erityisesti vientimarkkinoiden kiristyvässä kilpailussa monipuolisen kieltenosaamisen mukanaan tuoma etu olisi Suomelle ja suomalaiselle yrityselämälle erittäin merkittävä kilpailuvaltti.

Myös opiskelumotivaation lisääntyminen ja kieltenopiskelun arvostuksen nousu ovat perusteita kieltenopiskelun vapaaehtoisuudelle. Åbo Akademin vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen mukaan 74 % suomenkielisistä kannattaa ruotsin kielen valinnaisuutta. Saman tutkimuksen mukaan kiinnostusta ruotsin kielen vapaaehtoiseen opiskeluun olisi runsaasti.

Monessa Pirkanmaan ja Hämeen seudun kunnassa on tällä hetkellä käsittelyssä valtuustoaloite, jossa esitetään kielikokeilun toteuttamista joko paikallisesti tai seudullisesti kielikokeilun mahdollistavan lainsäädännön valmistuttua. Myös seudulliseen kielikokeiluun olisi kiinnostusta monessa kunnassa, mikäli lähikunnat suhtautuvat asiaan myönteisesti.

Kielikokeilu tultaneen toteuttamaan ainakin joissain Itä-Suomen kunnissa. Etukäteisarvioiden nojalla venäjän kieli olisi Itä-Suomessa todennäköisesti erittäin suosittu kielivalinnan kohde. Jos myös esimerkiksi muutama Pirkanmaan ja Hämeen seudun kunta tulisi kielikokeilun piiriin, saataisiin kokeilun tuottamista tuloksista laaja-alaisempi käsitys verrattuna tilanteeseen, jossa kokeilu toteutettaisiin vain Itä-Suomessa. Tällöin muun muassa kiinan ja espanjan kaltaiset maailmankielet voisivat saada kokeilussa huomattavasti nykyistä laajemman jalansijan, ja kielikokeilusta saatu kokemus antaisi samalla monipuolisen kuvan mahdollista jatkovalmistelua varten.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:


Millä aikataululla hallitus aikoo mahdollistaa alueellisen kielikokeilun hallitusohjelman ja eduskunnan keväällä 2015 hyväksymän ponnen mukaisesti ja

mitä keinoja hallitus aikoo käyttää varmistaakseen, että kielikokeilu tuottaa mahdollisimman monipuolisen ja kattavan kuvan koululaisten ja opiskelijoiden kieltenopiskelutarpeista koko maan alueella?


Helsingissä 9.3.2016

Sami Savio ps

Ministerin vastaus:

KKV 136/2016 vp

Kirjallinen kysymys poliisien työturvallisuudesta vastaanottokeskuksissa sekä poliisiresurssien riittävyydestä erityisesti harvaan asutuilla alueilla



Eduskunnan puhemiehelle

Suomeen on avattu vuoden 2015 jälkipuoliskon aikana lukuisia uusia vastaanottokeskuksia turvapaikanhakijoiden suuren määrän vuoksi, ja osa niistä varsin nopealla aikataululla. Poliisi on antanut julkisuuteen tietoja, joiden mukaan se on joutunut selvittämään useita riitoja ja tappeluja vastaanottokeskuksissa syksyn ja alkutalven 2015 aikana. Osassa näistä tehtävistä poliisi on joutunut käyttämään myös voimatoimia. Lahden Hennalassa sijaitsevassa vastaanottokeskuksessa sattui marraskuussa välikohtaus, jossa miesjoukon piirittämä poliisipartio joutui pakenemaan uhkaavaa tilannetta kaasua ja patukkaa käyttäen.

Suomen Poliisijärjestöjen Liiton puheenjohtaja Yrjö Suhonen on esittänyt julkisesti huolensa poliisien turvallisuudesta erityisesti seuduilla, joilla vastaanottokeskusten ja poliisiasemien välinen etäisyys on suuri. Hänen mukaansa varsinkaan Itä- ja Pohjois-Suomen syrjäisimmille hälytyspaikoille ei läheskään aina saada riittävästi poliiseja. Sekä kansalaisten varsinaista turvallisuutta että heidän turvallisuudentunnettaan lisäisi varmuus siitä, että poliisi pystyy kaikkialla Suomessa suorittamaan saamansa virkatehtävät riittävän nopealla aikataululla.

Turvapaikanhakijoiden kasvanut määrä on lisännyt poliisien työtehtävien määrää esimerkiksi alkuvaiheen rekisteröinnin, tutkinnan, maasta poistamisen ja laitehankintojen muodossa. Nämä tehtävät toisaalta pienentävät poliisin muuhun toimintaan käytettävissä olevia voimavaroja. Hallitus on 8.12.2015 julkistamansa turvapaikkapoliittisen toimenpideohjelman mukaan tehnyt päätöksen parantaa vastaanottokeskusten ja niiden ympäristön turvallisuutta. Vaikka hallituspuo-lueet ovat myös päättäneet lisätä sisäisen turvallisuuden määrärahoja, ovat poliisin nykyiset resurssit kuitenkin yhä valitettavan rajalliset.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:


Miten pystytään varmistamaan poliisien työturvallisuus heidän suorittaessaan virkatehtäviään vastaanottokeskuksissa ja

miten poliisille tullaan takaamaan sekä vastaanottokeskuksissa suoritettavien että muiden poliisitehtävien hoitamiseen tarvittavat ympärivuorokautiset resurssit erityisesti harvaan asutuilla alueilla?


Helsingissä 18.12.2015

Sami Savio ps


Ministerin vastaus:

KKV 387/2015 vp

Kirjallinen kysymys opintotuen tulorajojen nostamisesta


KK 87/2015 vp


Eduskunnan puhemiehelle

Opintotukilain (65/1994) mukainen korkeakouluopiskelijan opintotuki on nykyään 331 euroa kuukaudessa ja opintotuen asumislisä enimmillään 201,60 euroa kuukaudessa.

Opiskelijan tulot vaikuttavat siihen, kuinka monelta kuukaudelta vuodessa hän voi nostaa opintotukea. Opiskelija voi ansaita jokaista tuellista kuukautta kohden 660 euroa ja jokaista tuetonta kuukautta kohden 1 970 euroa.

Opintojen aikainen työnteko lisää usein käytännön ymmärrystä opiskelijan omasta alasta ja voi jopa nopeuttaa opintoja. Opiskelijan valmistuminen kohtuullisessa ajassa on yhteiskunnallisesti tärkeää riippumatta siitä, käykö hän opintojen aikana ansiotyössä vai ei. Opintotuen määräytyminen ennen kaikkea opintojen etenemistahdin perusteella edesauttaisi tätä päämäärää tuomalla kannustinelementin opintojen tehokkaaseen suorittamiseen.

Opiskelujen ohessa tehtävä työ myös parantaa opiskelijan työelämävalmiuksia ja kasvattaa työllistymismahdollisuutta opintojen päättymisen jälkeen. Matalat tulorajat kuitenkin heikentävät työnteon kannusteita.

Vuositulorajan ylittyessä opiskelija voi menettää 532,60 euron verran opintotukea jokaista alkavaa 1 310 euron lisätuloa kohden. Vaikka vuosittaisen tulorajan ylitys korkeintaan 220 eurolla ei johda opintotuen takaisinperintään, voi opiskelija erityisesti vuoden lopussa olla tilanteessa, jossa ei ole taloudellisesti kannattavaa ottaa vastaan muutaman tunnin työtä. Osaoptimoinnin tarve vähenisi, mikäli porrastus poistettaisiin ja opintotukea takaisinperittäisiin määrätyssä suhteessa vuosituloihin.

Eduskunnan tietopalvelun tekemien laskelmien mukaan tulorajojen korottaminen 20 prosentilla lisäisi opintotukikustannuksia staattisesti arvioituna noin 14—15 milj. eurolla. Tämä merkitsisi noin kahden prosentin lisäystä nykyisiin opintotukikustannuksiin. Koska opintoraha on veron-alaista tuloa, osa tästä summasta palautuisi valtiolle ja kunnille kasvavien verotulojen muodossa.

Verotulojen kannalta olennaista on myös opiskelijoiden reagointi tulorajojen nostoon. Voidaan olettaa, että tulorajoilla on vaikutusta opiskelijoiden työnteon määrään. Tutkimusten perusteella tulorajojen korottamisen jälkeen opiskelijat lisäisivät työntekoaan, mikä puolestaan kasvattaisi verotuloja ja helpottaisi toisaalta työelämään siirtymistä opintojen päätyttyä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:


Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin opintotuen tulorajojen nostamiseksi,

voidaanko opintotuen määräytymisperusteissa painottaa nykyistä enemmän opintojen etenemistahtia ja

onko mahdollista, että vuosittaisen tulorajan lievän ylityksen johdosta tukea ei jatkossa peritä takaisin kokonaisen opintotukikuukauden verran, vaan ainoastaan määrätyssä suhteessa saatuihin lisätuloihin?


Helsingissä 30.6.2015

Sami Savio ps

Ministerin vastaus:

KKV 87/2015 vp