Aamulehti 29.11.2017

Aamulehti 18.10.2017

Tamperelainen 23.9.2017

Ylöjärven uutiset 13.9.2017

Tamperelainen

Tamperelainen 11.3.2017

Aamulehti 26.9.2016

Tamperelainen 14.9.2016

Tamperelainen 28.5.2016

Tamperelainen 11.5.2016

Aamulehti 1.4.2016

Aamulehti 11.03.2016

Poliisiasemien lakkautuksista saatavat hyödyt ovat kyseenalaisia


Suomalaisten turvallisuudentunne on Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tuoreen kyselyn mukaan heikentynyt voimakkaasti. Erityistä huolta aiheuttavat talouden kehno vire, työttömyyden kasvu, turvapaikanhakijoiden määrän lisääntyminen ja terrorismin uhka.

Eduskunta myönsi vuodelle 2016 lisämäärärahan sisäisen turvallisuuden kohentamiseen hallitusohjelman mukaisesti. Valitettavasti sisäministeriössä valmistellussa ja tammikuun lopulla julkisuuteen tulleessa suunnitelmassa kuitenkin tähdätään 16 poliisiaseman sulkemiseen.

Pirkanmaalla karsintalistalla ovat Mänttä-Vilppulan, Ylöjärven ja Lempäälän poliisiasemat. Vaikka ne eivät ole poliisipartioiden lähtöpaikkoja, olisi asemien karsimisella vaikutusta kansalaisten turvallisuudentunteeseen. Myös asiointi lupa-asioissa vaikeutuisi. Sisäministeriön kaavailujen toteutuminen aiheuttaisi ongelmia erityisesti Pohjois-Pirkanmaalla pitkistä etäisyyksistä johtuen.

Viime vuoden lopulla sisäministerille esittämässäni kirjallisessa kysymyksessä (KK 387/2015 vp) tiedustelin keinoja, joilla poliisipartioiden saatavuus turvataan harvaan asutuilla alueilla. Saamassani vastauksessa viitattiin muun muassa Poliisihallituksen ehdotukseen, jonka mukaan uusia vastaanottokeskuksia ei jatkossa sijoitettaisi yli 30 kilometrin etäisyydelle lähimmästä poliisiasemasta.

Erityisesti Mänttä-Vilppulassa poliisiaseman sulkeminen olisi kuitenkin askel vastakkaiseen suuntaan, onhan kaupungissa iso vastaanottokeskus. Luonnollisesti poliisitoiminnan näkyvyys vaikuttaa lähialueen rauhallisuuteen muillakin paikkakunnilla.

Poliisiasemien sulkemisista syntyvät vuosittaiset kustannussäästöt olisivat koko maassa noin miljoona euroa. Summa on pieni verrattuna poliisitoimen noin 730 miljoonan euron toimintamenoihin. Laskelmaan ei myöskään sisälly rikosten ennaltaehkäisystä koituvia hyötyjä tai lupa-asioinnin vaikeutumisesta asiakkaille aiheutuvia kustannuksia.

Paljon suurempia säästöjä on saatavissa esimerkiksi maahanmuuton vetovoimatekijöitä karsimalla. Samalla turvapaikkahakemusten käsittelyyn tarvittavia poliisiresursseja vapautuisi runsaasti muihin toimintoihin.

Aamulehti 13.2.2016


Ylöjärven uutiset 15.4.2015

Talouselämä 10.4.2015

Aamulehti 10.4.2015

Ryhtiä maahanmuuttopolitiikkaan (Perussuomalainen-lehti 27.3.2015)

Jussi Halla-ahon mukaan Perussuomalaisten on tiivistettävä linjaansa maahanmuuttopolitiikassa ja nostettava se eduskuntavaalien kärkiteemaksi. Mielestäni hän on oikeassa. Halla-ahon merkitys puolueen kannatuksen nousulle on ollut erittäin suuri, joten häntä kannattaa kuunnella tarkalla korvalla.

Maahanmuuttopoliittisessa linjanvedossa on osin kyse myös taloudesta ja Suomen talouden kantokyvystä, mutta ei pelkästään niistä. Nykyinen ylisuvaitsevainen maahanmuuttopolitiikkamme voi vaikuttaa yhteiskuntaamme ja kulttuuriimme pysyvästi. Ne muuttuvat aluksi näennäisen hitaasti, mutta pitkään jatkuttuaan muutos voi jäädä pysyväksi. Länsinaapurimme Ruotsi on tästä varoittava esimerkki. Britanniassa Perussuomalaisten kanssa samaan EU-parlamenttiryhmään kuuluva konservatiivinen pääministeripuolue haluaa tiukentaa paikallista maahanmuuttopolitiikkaa mm. leikkaamalla maan ulkopuolelle maksettavia etuuksia ja vaikeuttamalla kerjäläisten maahantuloa.

Suomen maahanmuuttopolitiikkaan on saatava uutta ryhtiä. On otettava käyttöön tulijoiden pisteytysmenetelmä Tanskan, USA:n, Kanadan ja Australian tapaan. Sisäministeriössä valmisteilla oleva terrorismilaki täytyy saada voimaan ja määrätä ehdoton maahantulokielto terroristeille. Myös vakaviin rikoksiin syyllistyneiden tulijoiden karkottaminen ja tiukka suhtautuminen sosiaaliturvashoppailuun ovat välttämättömiä toimenpiteitä. Maahanmuuttajien on osoitettava valmiutensa sopeutua yhteiskuntaan, jonka suomalaiset ovat kovalla työllä rakentaneet.

Sami Savio
Diplomi-insinööri, ekonomi
Eduskuntavaaliehdokas (PS) Pirkanmaa

Sote-valmistelun virheistä otettava opiksi (Tamperelainen 25.3.2015)

Sote-lakia ryhdyttiin muuttamaan paniikinomaisesti perustuslakivaliokunnan tyrmättyä lakiluonnoksen 19.2. Vastaava sekoilu ei saa enää toistua. Asiantuntijoiden kuuleminen ja lain vaikutusten arviointi täytyy jatkossa tehdä ennen poliittisten suuntaviivojen vetämistä.

Sote-ratkaisu ei saa muodostua tulonsiirtoautomaatiksi, joka nostaa veroprosentteja palvelunsa keskimääräistä tehokkaammin hoitaneissa kunnissa. Sitä vastoin keskiöön on nostettava tehokkaaseen palvelutuotantoon kannustaminen ja uusien menetelmien kustannustehokas hyödyntäminen.

Myös ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon on kiinnitettävä huomiota. Ylöjärvellä jo pitkään toiminut matalan kynnyksen terveyskioski on vähentänyt terveyskeskuskäyntien määrää ja parantanut asiakkaiden elämänlaatua. Tänä vuonna ovensa avanneessa perhekioskissa tuetaan ja neuvotaan perheitä niiden arkisissa ongelmissa. Toimivan palvelutarjonnan peruspilari on ruohonjuuritason tarpeisiin vastaaminen, ei hallintohimmelien rakentelu.


Sami Savio
Kansanedustajaehdokas (PS)

Alueellinen kielikokeilu on askel kohti vapaata kielivalintaa (Ylöjärven uutiset 11.3.2015)

Kansalaisaloite vapaasta kielivalinnasta on saanut lopulta ansaitsemansa julkisen huomion ja eduskuntakäsittelyn. Hyviä perusteita kieltenopiskelun vapaaehtoisuudelle ovat muun muassa opiskelumotivaation lisääntyminen ja ruotsin kielen arvostuksen koheneminen.

Toisen kotimaisen kielen opiskelu on ollut pakollista vasta 1970-luvun peruskoulu-uudistuksesta lähtien. Ajatus pakollisuudesta ei alun perin sisältynyt peruskoululain valmistelutyöhön, mutta Ruotsalainen kansanpuolue asetti sen ehdoksi osallistumiselleen vuonna 1968 nimitettyyn hallitukseen Maalaisliiton (nykyinen Keskusta) tukipuolueena. Pakollinen ruotsin opiskelu ei siis perustu pitkään historialliseen perinteeseen vaan poliittisiin lehmänkauppoihin.

Vaikka kansanedustajien enemmistö ei vielä tällä vaalikaudella halunnutkaan muuttaa toista kotimaista kieltä valinnaiseksi oppiaineeksi, ensimmäinen askel kohti tätä tavoitetta otettiin eduskunnan hyväksyessä ponnen alueellisista kielikokeiluista. Kyseinen ponsi on pantava täytäntöön aidon valinnaisuuden hengessä, ei esimerkiksi korvaamalla ruotsin kieltä pakkovenäjällä Kaakkois-Suomen kouluissa. Ylöjärven kaupunki tunnetaan ennakkoluulottomista uudistuksistaan, joten se voisi hyvinkin toimia tämän kokeilun pilottikuntana.

Suomi tarvitsee kansainvälisessä kilpailussa menestyäkseen suurten maailmankielten osaajia. Onkin todennäköistä, että kansan selvän enemmistön gallupeissa ilmaisema tahto vapaasta kielivalinnasta saa mahdollisuuden toteutua uuden kansalaisaloitteen muodossa seuraavassa eduskunnassa.


Sami Savio
Kansanedustajaehdokas (PS)
Diplomi-insinööri, ekonomi

Asumiskulut kuriin ilman veroja (Aamulehti 31.1.2015)

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Mika Maliranta on ehdottanut (23.1.) jälleen yhtä uutta veromuotoa, omistusasunnossa asuvilta kerättävää asuntotuloveroa. Malirannan asuntotuloveromallissa verotettaisiin omassa asunnossa asumisesta vuokra-asunnossa asumiseen verrattuna koituvaa "etua".

Malirannan mukaan asuntotulovero lisäisi vuokra-asumisen suosiota omistusasumiseen verrattuna ja parantaisi työvoiman liikkuvuutta. Valitettavasti Malirannan ehdotus osoittaa, että kireä verotus nähdään julkisessa keskustelussa yleispätevänä ongelmanratkaisukeinona, vaikka todellisuudessa se aiheuttaa kitkaa talouden rattaisiin.

Jo nykyinen kiinteistövero nostaa sekä omistus- että vuokra-asumisen kustannuksia tarpeettoman paljon, eikä asumisen verotusta ole enää varaa kiristää. Toisaalta keinotekoisesti ylläpidetty tonttipula on aiheuttanut harvaan asutussa maassamme sen, ettei kasvukeskuksissa ole tarpeellista määrää kohtuuhintaisia asuntoja. Huomattavasti asuntotuloveroa parempia keinoja työvoiman liikkuvuuden lisäämiseen olisivatkin muun muassa asuntokaupan varainsiirtoveron poistaminen ja asumiskustannusten yleinen alentaminen rakentamis- ja kaavoitusmääräyksiä lieventämällä.

Myös energia- ja polttoaineverot ovat Suomessa moninkertaisia verrattuna EU-lainsäädännön edellyttämiin minimeihin. Energia- ja polttoaineverotusta on alennettava tuntuvasti, jotta asumisen ja liikkumisen kaltaiset perustarpeet olisivat kohtuullisen hintaisia ja yritysten kilpailukyky paranisi. Tämä helpottaisi monen pienituloisen talousahdinkoa kulutukseen jäävien tulojen kasvaessa ja pistäisi samalla Suomen talouden pyörät pyörimään.

Sami Savio
Kansanedustajaehdokas (PS)
Diplomi-insinööri, ekonomi

Rohdot talousongelmiin ovat omissa käsissämme (Tamperelainen 14.1.2015)

Presidentti Sauli Niinistö totesi uudenvuodenpuheessaan taloutemme perusteiden haurastuvan. Hänen mukaansa Suomessa on jo kauan luotettu kasvuun tai velanottoon ilman todellisia perusteita.

Presidentin huomio on varsin aiheellinen ja tarpeellinen muistutus siitä, että jo Matti Vanhasen toisesta hallituksesta lähtien on odotettu talouspolitiikan virheiden korjaantuvan talouskasvun kautta. Finanssikriisin iskettyä täydellä voimallaan reilut kuusi vuotta sitten puhuttiin myös yleisesti siitä, että vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen nimitettävä hallitus tulisi tekemään tarvittavat sopeuttamistoimenpiteet.

Itse ihmettelin jo tuolloin, eikö tulojen ja menojen sopeuttaminen olisi kuulunut istuvan Vanhasen kakkoshallituksen tehtäväkenttään. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen päätyi kuitenkin lisäämään valtion velkaantumista kymmenellä miljardilla eurolla vuodessa, eikä tahti muuttunut hänen kolmen pääministerivuotensa aikana parempaan. Vaikka Kataisella on ainakin omien sanojensa mukaan tiukan taloushaukan maine, hänen ministerikausiensa toimet osoittavat aivan muuta.

Vuodet ovat vierineet, mutta kompuroiva sixpack-hallitus ei pystynyt täyttämään sille asetettuja odotuksia. Aikaa on siis nyt hukattu yli puoli vuosikymmentä. Rakenteelliset muutokset ja saavutettuihin etuihin kajoaminen ovat täysin välttämättömiä, vaikka kaikki päättäjät eivät sitä halua tai uskalla myöntääkään. Yhteiskunta ei voi olla pelkkä pajatso, joka tarjoaa ilman omavastuuta kaikkea hyvää koko maailmalle.

Myös ylenmääräistä hallintoa ja holhoamista on vähennettävä. Eduskunnan on karsittava kuntien lakisääteisiä tehtäviä ja säädettävä kunnallisveroprosentille yläraja. Työntekijöiden ja eläkeläisten verotusta on kevennettävä ja työnteon sivukuluja alennettava etenkin alemmissa tuloluokissa. Toisaalta voitonjakoon perustuva yritysverotus kannustaisi investoimaan ja luomaan yksityisen sektorin työpaikkoja. Pystymme nostamaan Suomen jaloilleen, jos sitä aidosti haluamme.

Sami Savio
Ylöjärvi

--------------------


Eläkerahat liiaksi kiinni joukkovelkakirjoissa (Aamulehti 22.11.2014)

Suurten ikäluokkien eläköitymisen aiheuttamat kustannukset ovat aiheuttaneet viime aikoina laajaa julkista huolta. Työmarkkinajärjestöjen syksyllä löytämän yhteisymmärryksen jälkeen valtioneuvosto ryhtyneekin valmistelemaan lainsäädäntöä eläkeiän asteittaisesta nostamisesta.

Teknologian kehittyessä, työttömyyden pahentuessa ja vientiteollisuuden vaikeuksien kasvaessa on kuitenkin epävarmaa, onko varttuneilla työntekijöillä konkreettisia mahdollisuuksia jatkaa työelämässä nykyistä pidempään. Yhteisten eläkevarojen riittävyys tulisikin turvata toisenlaisilla keinoilla.

Rahoituksen dosentti Hannu Kahran laskelmien mukaan suomalaisten työeläkeyhtiöiden sijoitukset tuottivat vuosina 2005-2013 selvästi vähemmän kuin samaa sijoitusjakaumaa noudattaneet passiiviset ja pienikuluiset indeksituotteet. Varovastikin arvioiden kyseinen tuottoero oli noin 300 miljoonaa euroa vuodessa. Pelkästään tämä lisätuotto olisi riittänyt noin 15 000 keskimääräistä eläkettä nauttivan henkilön eläkkeiden maksamiseen.

Toinen ja edellistäkin tärkeämpi näkökulma liittyy eläkeyhtiöiden sijoitusjakaumaan. Joukkovelkakirjalainat saavat eläkeyhtiöiden salkuissa suuren painoarvon, vaikka osakkeiden pitkän aikavälin vuosituotto on tutkimusten mukaan viitisen prosenttiyksikköä joukkovelkakirjojen tuottoa korkeampi. Eläkeyhtiöiden ylitiukat vakavaraisuusvaatimukset toisaalta lisäävät osakesijoitusten myyntipainetta kurssien laskiessa, siis juuri osakkeiden tulevien tuotto-odotusten ollessa korkeimmillaan.

Lainsäädännön tulisi huomioida tehokkaammin työeläkeyhtiöiden vuosikymmenien pituinen sijoitushorisontti. Jo eläkeyhtiöiden osakepainon kymmenen prosenttiyksikön lisäys pienentäisi eläkejärjestelmämme vuotuisia kustannuspaineita noin miljardilla eurolla. Laajojen, passiivisten ja pienikuluisten kansainvälisten osakeindeksien järkevä hyödyntäminen vähentäisi edelleen tarvetta nostaa eläkeikää ja mahdollistaisi sadoille tuhansille eläkeläisille kustannustason tahdissa nousevat eläkkeet. Selkeämpi sijoitusstrategia helpottaisi samalla työeläkeyhtiöiden turvonneen hallinnon karsimista, mikä parantaisi sijoitusten tuottoa entisestään.
Sami Savio
Diplomi-insinööri, ekonomi
Kansanedustajaehdokas (perussuomalaiset)
Ylöjärvi

-------------------

Kireä verotus näivettää palkansaajien ostovoiman (Ylöjärven Uutiset 9.7.2014)
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Katja Luojus (kok.) kirjoitti Ylöjärven uutisissa (25.6.) kaupunkimme tarpeesta löytää uusia säästökohteita. Olen Luojuksen tavoin huolestunut Ylöjärven velkaantumistahdista.
Säästöjen tarve korostuu valtuuston hyväksyttyä viime kuun muutostalousarviossa pitkäaikaisten velkojen kasvun. Ylöjärven kaupungin velkataakka on kasvanut hätkähdyttävästi 2000-luvun alkuvuosien hieman yli kymmenestä miljoonasta eurosta lähes sataan miljoonaan. Suurista odotuksista huolimatta myös tämän vuoden tilinpäätös jäänee useita miljoonia alijäämäiseksi, joten tarvitaan rohkeita toimenpiteitä.
En yhdy Luojuksen näkemykseen, jonka mukaan perussuomalaisten säästökeinona esittämät kuntatyöntekijöiden lomautukset olisivat olleet pelkkää "talouden laastarointia". Yrityksissä lomautukset ovat usein keino välttää irtisanomisia vaikeassa taloustilanteessa. Rakenteelliset uudistukset vievät oman aikansa, mutta Ylöjärven talous on saatava nopeasti tasapainoon.
Palkkajohtajan roolin ottanut julkinen sektori on yksityisestä sektorista riippuvainen. Julkisen sektorin massiivinen velanotto on hämärtänyt tätä tosiseikkaa. Edes hallitusohjelmassa määritelty tavoite veronkiristysten ja menoleikkausten tasapainosta ei ole toteutunut. Valtion menoarvio vuodelle 2011 oli 50,5 miljardia euroa ja tämän vuoden budjetissa jo 54,1 miljardia. Menot ovat kolmessa vuodessa kasvaneet yli seitsemän prosenttia.
Sopeutusten ylivoimainen painopiste on ollut veronkorotuksissa. Kokoomuksen kevään 2011 hallitusneuvotteluissa läpi runnoma arvonlisäveron korotus on ollut myrkkyä kuluttajien ostovoimalle ja kaupan alan työllisyydelle. Arvonlisäveron noston vaikutus tuntuu pahiten pienituloisten palkansaajien ja eläkeläisten kukkarossa.
Eurooppalaisittain korkea arvonlisäverotus ja tavallisten palkansaajien lähinnä nimellinen 20 euron yleiskorotus ovat ajaneet erityisesti vähittäiskauppoja laajoihin irtisanomisiin. Kesko ja Stockmann ovat ilmoittaneet satojen työntekijöiden yt-neuvotteluista ja irtisanomisista. Kauppojen ahdinko näkyy myös Elovainion huolestuttavasti hiljentyneessä ja tyhjentyneessä kauppakeskuksessa.
Ravintola-alan liikevaihto on kärsinyt yritysten edustuskulujen verovähennyskelpoisuuden poistamisesta. Hallitus on sittemmin pyörtänyt tämän vuoden alussa voimaan tulleen harkitsemattoman päätöksensä. Ei ole ihme, että yritysten edustajat ovat vaatineet valtioneuvostolta linjakkaampaa ja ennakoitavampaa talouspolitiikkaa. Tämä nostaisi Suomen houkuttelevuutta investointiympäristönä kotimaisten ja ulkomaisten yritysten silmissä ja toisi kaivattuja työpaikkoja maahamme.

Sami Savio
Diplomi-insinööri
Kaupunginhallituksen 2. vpj. (PS)

--------------------------------

Julkisia tehtäviä ja menoja on karsittava ripeästi (Ylöjärven uutiset 18.6.2014)
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Katja Luojus (kok.) kirjoittaa Ylöjärven kaupungin leikanneen vuonna 2013 toimintakulujaan lähes kuusi prosenttia ja henkilöstökulujaan yli kolme prosenttia (Ylöjärven uutiset 11.6.). Luojuksen väite on ikävä kyllä virheellinen. Todellisuudessa kaupungin menot ovat edelleen lisääntyneet, vaikka niiden kasvuvauhti onkin hieman hidastunut. Tilinpäätöksen mukaan toimintakulujen kasvu oli 4,2 miljoonaa euroa ja henkilöstökulujen 1,5 miljoonaa euroa.
Kuten Luojus kirjoituksessaan toteaa, kaupungin tämän vuoden alijäämän arvioidaan olevan peräti neljä miljoonaa euroa. Valitettavasti keinot ja tahto alijäämän supistamiseksi näyttävät olevan hukassa luottamushenkilöiden enemmistöltä. Kaupunginhallituksen puheenjohtajan esittämä ja kaupunginhallituksen niukan enemmistön hyväksymä kaupunginjohtajan palkankorotus vaikeuttaa entisestään säästöjen perustelemista kuntalaisille.
Häkellyttävä esimerkki puheiden ja tekojen välisestä ristiriidasta on Ylöjärven kaupunginhallituksen enemmistön suhtautuminen kohtuuttoman kalliiseen raitiotiehankkeeseen. Kaupunginhallitus antoi toukokuussa raitiotiestä varsin myötämielisen lausunnon talouden madonluvuista ja tekemästäni muutosesityksestä huolimatta. Lausunnon perusteluissa mainitut, kaupunkiseudulle raitiotiestä saatavat imagohyödyt ovat todellisuudessa mitättömiä Ylöjärven kymmenien miljoonien eurojen lisävelkaantumiseen verrattuna.
Perussuomalaisten valtuustoaloite kaupungin työntekijöiden portaittaisesta ja lyhyestä lomauttamisesta ei myöskään saanut keväällä tukea Ylöjärven muilta valtuustoryhmiltä. Puuttuvat säästöt on pakko löytää Ylöjärven kaupungin käynnistämissä, toiminnallisiin ja rakenteellisiin muutoksiin tähtäävissä selvityshankkeissa.
Monessa kunnassa on ryhdytty talouden tasapainottamiseksi selvästi rankempiin toimenpiteisiin. Esimerkiksi Turun kaupunki kaavailee jopa 350 työntekijän irtisanomista seuraavan kahden vuoden aikana. Myös Salo, Kouvola ja Jyväskylä ovat käyneet laajoja yt-neuvotteluja työntekijöiden kuntaliitoksia seuranneen viisivuotisen irtisanomissuojan päätyttyä vuodenvaihteessa.
Kuntien lisäksi valtio on jatkanut nopeaa velkaantumistaan. Vastuunkantoon väsyneen Jyrki Kataisen (kok.) valtionvarain- ja pääministerikausien aikana valtionvelka on kasvanut lähes 40 miljardia euroa, mikä uhkaa jo Suomen valtion luottoluokitusta. Viennin ja bruttokansantuotteen romahdus pahentavat tilannetta entisestään.
Toivotalkoot eivät enää riitä, on tekojen aika. Keväällä 2015 tehtävänsä aloittavan eduskunnan on alennettava kokonaisveroastetta ja karsittava kuntien lakisääteisiä tehtäviä. Niiden määrä on kestämätön ja jättää kuntien päätöksentekijöille liian vähän liikkumavaraa. Verotusta keventämällä lievennetään työn ja yrittämisen sivukuluja ja kohennetaan kansantalouden kilpailukykyä, mikä synnyttää uusia työpaikkoja erityisesti vientisektorille. Vain tämä turvaa pitkällä tähtäimellä kansamme korkean elintason.

Sami Savio
Diplomi-insinööri
Kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja (PS)

-----------------

Piensijoittajien kannustaminen edesauttaisi kotimaista työllisyyttä (Aamulehti 14.6.2014)
 
Antti Rinne (sdp) otti vastaan valtiovarainministerin erittäin haasteellisen tehtävän perjantaina 6.6. Rinne korosti tiedotustilaisuudessaan erityisesti suomalaisen työn ja uusien työpaikkojen tärkeyttä. Rinteen huoli työpaikkakadosta on aiheellinen. Valitettavasti Rinteellä ei ollut ainakaan vielä tarjota konkreettisia keinoja työllisyyden kohentamiseksi.
 
Julkisen sektorin menot ovat kasvaneet 2010-luvulla talouskriisistä huolimatta. Valtionvelka lähestyy jo sadan miljardin euron tasoa. Yhteiskunnan todellisten ylläpitäjien eli yritysten ja yksityisen sektorin työntekijöiden määrä on toisaalta supistumassa hälyttävän pieneksi. Julkinen talouspolitiikka on perustunut massiiviseen velkaantumiseen, jolla on lähinnä ylläpidetty maailman suhteellisesti raskaimpiin kuuluvaa hallintoa. Todellinen taloudellinen kasvu on jäänyt olemattomaksi ja verotuksen yläraja tullut vastaan.
 
Suomalaisen yrittäjyyden ja työllistämisen edellytysten vahvistaminen on Suomen tulevaisuuden kannalta elinehto. Yritysten pitkäjänteinen kotimainen omistajuus parantaa olennaisesti niiden kehittymismahdollisuuksia ja luo lisää työpaikkoja maahamme. Tämä pätee myös pörssiyrityksiin.
 
Piensijoittajien kannalta ongelmaksi nousee erityisesti raskas osinkoverotus. Nykyjärjestelmä ei kannusta pitkäjänteiseen sijoittamiseen. Tämä puolestaan heikentää yritysten investointihalukkuutta, koska lyhytjänteisiä omistajia kiinnostavat pitkän aikavälin investointien sijaan lähinnä lyhyen tähtäimen voitot. Erityisen epäoikeudenmukaista tavallisen osakesäästäjän kannalta on se, että muun muassa rahastot ja säätiöt saavat pörssiosingot verovapaasti, ja vain noin kymmenysosa osingoista kuuluu osinkoverotuksen piiriin.
 
Jotta yritysten kotimainen rahoitus vahvistuisi, tulisi kansalaisia kannustaa pitkän tähtäimen osakesäästämiseen. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi omistuksen keston mukaan kasvavalla hankintameno-olettamalla, jonka verovelvollinen voi vähentää myyntihinnasta verotuksessa. Nykyään hankintameno-olettama on 20 prosenttia myyntihinnasta. Jos hankintameno-olettama kasvaisi esimerkiksi 10 prosenttiyksikköä vuodessa, voitaisiin vähintään kahdeksan vuotta omistetut osakkeet myydä ilman veroseuraamuksia. Sitä vastoin lyhyen tähtäimen sijoittajalle tästä verouudistuksesta ei aiheutuisi hyötyä eikä haittaa.
 
Osinkojen verotus voisi keventyä vastaavasti omistusajan pidentyessä. Lisäksi pienet osinkotulot voisivat olla kokonaan verovapaita. Tämä muutos lisäisi erityisesti pitkäjänteistä kotimaista osakeomistusta, innostaisi tavallisia säästäjiä kansankapitalismin pariin ja edesauttaisi suomalaista työtä ja yrittämistä. Mainitut ehdotukset ovat vapaasti uuden valtiovarainministerin käytettävissä.

 
Sami Savio

Diplomi-insinööri, kaupunginvaltuutettu (ps.)

Ylöjärvi