Kolumni: Jääkö Suomelle tulonsiirtounionin maksajan osa?

Oheinen kirjoitukseni julkaistiin Tamperelaisessa 29.7.

Jääkö Suomelle tulonsiirtounionin maksajan osa?

EU:n perussopimus on painunut unholaan. Eurooppalaisen elpymisvälineen perustamisella on kauaskantoiset ja syvälliset seuraukset. Liittovaltion ja tulonsiirtounionin synty on yhteisten velkojen myötä yhä lähempänä. Raskas EU-verotus odottaa samalla nurkan takana.

Suomelle elpymisvälineestä koituvat maksut ovat 3,4 miljardia euroa mahdollisia tuloutuksia suuremmat. Suomi saa lisäksi osakseen kymmenien vuosien ja miljardien eurojen takausvastuut EU-maiden yhteisestä velasta. Yhteisvastuun kynnyksen madaltuminen on sitäkin suurempi periaatteellinen murros. Liittovaltiokehitys on pysäytettävä, ellei siihen kysytä lupaa kansanäänestyksessä.

Elpymisvälineen epävarmat välilliset hyödyt eivät puolla siihen osallistumista. Vain muutama prosentti Suomen viennistä suuntautuu valtaosan tukirahoista saaviin maihin. Perustelu vientiteollisuuden epäsuorasta tukemisesta ontuu muutoinkin pahoin. Elpymisväline voi jopa vahvistaa suomalaisyritysten eurooppalaisten kilpailijoiden asemaa.

Perustuslakivaliokunta on suhtautunut erityisen kriittisesti avustusmuotoisen tuen rahoittamiseen yhteisvastuullisella velalla. Eduskunnan tuleekin talouden realiteetit sivuuttavan neuvottelutuloksen sisällön lisäksi tarkastaa aukottomasti sen oikeudelliset perusteet ja perustuslainmukaisuus.

Myös EU:n rahoituksesta vuosina 2021-27 on neuvoteltu. Suomen maksujen kaavaillaan olevan lähes 17 miljardia euroa ja saannon vain noin 11 miljardia. Nettomaksuosuuden kasvuun vaikutti hallituksen haluttomuus liittoutua neuvotteluissa tiukkaa talouskuria vaatineiden Itävallan, Hollannin, Ruotsin ja Tanskan kanssa.

Valtio velkaantuu tänä vuonna historialliset 20 miljardia euroa. Investoinnit kotimaahan kärsivät, eikä verotuksen keventämistä kohti eurooppalaista keskitasoa ole enää aikoihin tavoiteltu. EU-menojen kasvattama alijäämä vaikeuttaa julkisten palveluiden rahoitusta entisestään.

Kulujen karsinta on aloitettava Suomen ulkopuolelle suuntautuvista rahavirroista. Tulojen ja menojen tasapainotus ei tule olemaan helppoa, mutta yksi asia on varma: toisten maiden velkojen maksaminen ei nosta Suomea talousahdingosta.