Eurooppalaisten oikeistohallitusten arvopohjissa on suuria eroja

Eurooppalaisten oikeistohallitusten arvopohjien välillä näyttää olevan suuria eroavaisuuksia. Suomen kannalta erityinen ongelma on maamme hallituksen saamattomuus ja oma-aloitteisuuden puute kansallisesti tärkeissä kysymyksissä.

Moni muu eurooppalainen oikeistohallitus puolustaa vahvasti oman maansa kansallisia etuja. Sipilän hallitus sitä vastoin näyttää pelkäävän ottaa Suomen näkemyksiä esille neuvottelutilanteissa. Suomi on esimerkiksi toteuttanut EU:n sisäisiä turvapaikanhakijoiden siirtoja jopa yli oman laskennallisen osuutensa, vaikka hallitusohjelman mukaan niihin ei pitänyt sitoutua lainkaan. Myös EU:n rahoituskehysneuvotteluissa on annettu periksi jo etukäteen.

Erityisen kummallisia ovat pääministeri Sipilän tuoreet puheet Suomen maahanmuuttolinjausten tiukkuudesta. Sipilä esitti näkemyksensä viime viikolla Pohjoismaiden pääministerien tapaamisen yhteydessä.

Sipilän arviot Suomessa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan kireydestä näyttäytyvät varsin oudossa valossa, kun vertailuun otetaan esimerkiksi Itävallan oikeistohallituksen harjoittama politiikka. Itävallassa maahanmuuttajille maksettavien sosiaalietuuksien taso sidotaan saksan kielen osaamiseen. Lisäksi maassa muun muassa nopeutetaan rikoksiin syyllistyneiden palautuksia ja tiukennetaan kansalaisuuden saamisen ehtoja pidentämällä kansalaisuushakemuksen jättämistä edeltävä asumisaikavaatimus kymmeneen vuoteen.

Perussuomalaiset ovat tehneet monia vastaavanlaisia lakialoitteita Suomessa, mutta valitettavasti aihe ei kiinnosta Sipilän hallitusta. Ilmeisesti vasta Brysselistä annettavat määräykset tiukentaa maahanmuuttopolitiikkaa saisivat hallituksen tarttumaan toimeen. Sipilän hallitukselta puuttuukin täysin oma-aloitteisuus tällä politiikan osa-alueella, kun sitä monella muulla saralla on ollut jo liikaakin.